Kansanedustaja Päivi Räsänen on nostanut Facebook-julkaisussaan esille vakavan ja ajankohtaisen aiheen: abortoitujen ihmissikiöiden hyödyntämisen rokotetutkimuksessa. Julkaisussa on lainattu Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksen johtajana huhtikuussa aloittaneen Mika Rämetin virheellistä kirjoitusta, jonka sisältö tässä oikaistaan.
Professori Rämet sanoo näkevänsä nyt Suomeen tulevien koronarokotteiden "käytön eettisesti ongelmattomana". Väite on valheellinen ja sen tueksi annetut perusteet virheellisiä ja harhaanjohtavia. Rämetin väite, että RNA-tekniikkaan perustuvien Pfizer-BioNTech ja Modernan rokotteiden suunnitteluun EI oltaisi tarvittu sikiöstä peräisin olevaa solulinjaa, on oikea emävalhe. Modernan koronarokotteen alkuperä on yrityksen tutkijoiden abortoidusta sikiöstä peräisin olevaa HEK-293 solulinjaa käyttäneessä tutkimustyössä, ja myös Pfizer-BioNTech on ilmoittanut käyttäneensä tämän saman sikiölinjan soluja oman RNA-rokotteensa suunnittelussa.
Rämet kirjoittaa lisäksi, että hänelle "eettiset arvot tutkimuksessa ja lääketieteessä ovat myös erittäin tärkeitä". Jos etiikka sallii valehtelun sikiöiden rokotetutkimuskäyttöä koskevassa asiassa, mahtaako se olla tätä korkeammalla tasolla Rämetin oman professuurin alalla kokeellisessa immunologiassa? Kysymys on ajankohtainen, sillä nyt käynnistyvässä RNA-tekniikkaan perustuvien koronarokotteiden pitkäaikaisvaikutusten tutkimuksessa olemme periaatteessa kaikki osallisina joko rokotteen ottajina tai verrokkiryhmään kuuluvina. Professori Rämet on ilmoittanut meidät vapaaehtoisiksi "koronavirusta kukistamaan" Tampereen yliopiston tiedotteella jo 6.4.2020, kauan ennen kuin mitään tietoa rokotteiden koostumuksesta, turvallisuudesta saati eettisyydestä oli saatavilla: "Voimme osallistua laajoihin kansainvälisiin tutkimuksiin hyvin nopealla aikataululla. Olemme valmiina, kun ensimmäinen koronavirusrokote tulee testattavaksi."
Lääketeollisuuden rahoittama "etiikka" hyväksyy vielä elossa olevien abortoitujen sikiöiden leikkelyn tutkimustarkoituksiin. Lääketeollisuus myös toimittaa aborttien käynnistämiseen tarvittavat kemikaalit ja maksaa taloudellisia korvauksia niitä suorittaville tahoille. Kaikki tämä on länsimaissakin täysin laillista ja jopa julkisista varoista tuettua toimintaa. Poliitikkojemme joukossa Päivi Räsänen osoittaa poikkeuksellista rohkeutta lausuessaan ääneen kysymyksen tällaisten toimien eettisyydestä.
Sikiöiden tutkimuskäyttöä puoltavana argumenttina esitetään niiden avulla kehitettyjen tuotteiden ja tekniikoiden oletettuja terveyshyötyjä. Väite on kuitenkin erittäin kyseenalainen, mistä esimerkkinä sopii hyvin tarkastella koronavirusepidemiaa: Suomessa positiivisen koronatestituloksen on saanut reilut 30 000 henkilöä, joista 506 henkeä on kuollut kuukauden sisällä koronatestistä. Kuolleista 95% on THL:n tilastojen mukaan ollut jo valmiiksi pitkäaikaissairaiksi diagnosoituja. Näin suuri osa kuolleista on siis ollut jo ennen koronatestiään lääketeollisuuden tuotteiden ja/tai palveluiden piirissä. Niiden 5% eli noin 25 hengen kohdalta, joilta aikaisempia pitkäaikaissairauksia ei ole kirjattu, noudattavat kuolleisuusluvut positiivisen koronatestin jälkeenkin väestön normaalia kuolleisuuden tasoa, joka Suomessa on keskimäärin 1/1000 henkilöä kuukaudessa. Kaikkein pienintä kuolleisuus on niillä, jotka ovat pysyneet positiivisestä koronatuloksesta huolimatta kotonaan tai muuten poissa terveydenhuollon palvelujen piiristä: ainoastaan 1% positiivisen koronatestin jälkeen kuolleista, 3-7 henkilöä, on menehtynyt jossain muualla kuin erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollon yksikössä tai sosiaalihuollon ympärivuorokautisessa yksikössä. THL:n julkaisemien lukujen mukaan positiivinen koronatestitulos ei siis kroonisesti lääkityt poislukien lisää kuolemanriskiä lainkaan, ja terveydenhuollon palveluiden piiristä pois pysyvien kohdalla positiivinen koronatestitulos jopa ennustaa kuoleman riskin alentumista!
Onko lääketeollisuudelta ja sen rahoittamilta tahoilta eettistä esittää kokeellista rokotetta universaaliksi ratkaisuksi koronakuolemiin, joita ei voida osoittaa edes olevan olemassa, jos lääketeollisuuden asiakkaana jo valmiiksi olevat pitkäaikaissairaat rajataan tilastosta pois? Ja kun luonnontieteellinen ja tilastollinen näyttö on kerta toisensa jälkeen osoittanut aikaisemmat rokotekokeilut terveydelle vahingollisiksi, onko tällaisessa tilanteessa perusteltua altistaa väestö jälleen yhdelle kokeilulle? Ei tietenkään, mutta moni on silti valmis tarttumaan lääketeollisuuden tarjoamaan oljenkorteen sen toivossa, että rokotteella voisi omaa tai pitkäaikaissairaan omaisen tai tuttavan poismenon hetkeä lykätä hieman tuonnemmaksi. Tällainen ajattelutapa kuitenkin sortuu kuin korttitalo, kun lääketeollisuuden piirissä todellisuudessa vallitseva piittaamattomuus ihmishengistä tulee päivänvaloon. Siksi meidän, joiden toimia ohjaa ihmiselämän kunnioittaminen ja suojeleminen, on syytä nyt nostaa voimallisesti esille kysymys koronarokotteen vastaanottamisen eettisyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti